HERMELIINI PÄHKINÄNKUORESSA

Luonteeltaan ne ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, uteliaita ja rauhallisia, joskus jopa hieman ujoja, mutta mukaan mahtuu myös temperamenttisempiakin yksilöitä. Hermeliinit ovat usein vahvatahtoisia ja itsenäisiä kaneja, ja jotkut yksilöt ovat hyvin reviiritietoisia toisia kaneja kohtaan. Rotuna hermeliini on aktiivinen, ja tarvitsee pienestä koostaan huolimatta runsaasti tilaa juoksennella. Hermeliinit, kuten muutkin kanit, ovat älykkäitä eläimiä, joten ne vaativat monipuolisesti virikkeitä voidakseen hyvin. Useimpia yksilöitä voi myös suhteellisen helposti kouluttaa. 

Pienen kokonsa ansiosta hermeliinit ovat tavallisesti helppoja käsitellä, mutta eivät välttämättä sovi perheisiin, joissa on hyvin pieniä lapsia, sillä pienen kanin luut saattavat helposti murtua sen pudotessa. Hermeliinit, kuten muutkin kanit, oppivat suhteellisen helposti käyttämään wc-laatikkoa, ja monet poikaset oppivat taidon jo emoiltaan ennen vieroitusikää.

Hermeliinikani (englanniksi Netherland dwarf, ruotsiksi Hermelin) on saanut Pohjoismaisen nimensä ruotsinkielen kärppää tarkoittavasta sanasta, sillä sen turkki on sileä ja tiheä kuin kärpällä. Rodun alkuperämaaksi voidaan jäljittää Englanti, jossa sen esi-isät esitettiin ensikerran vuonna 1884 Hullin näyttelyssä. Rotu oli aluksi väriltään valkoinen ja tunnettiin nimellä polish. Myöhemmin tämä rotu eriytyi kääpiöjänikseksi (englanniksi Polish/britannia petite, ruotsiksi Dvärghare). 1890-luvun lopussa rotu vietiin Saksaan, jossa ensimmäiset nykyisiä hermeliinejä muistuttavat yksilöt syntyivät. Alunperin valkoisista hermeliineistä jalostettiin värillisiä ja kuviollisia muunnoksia vasta myöhemmin Hollannissa, ja ne hyväksyttiin standardiin 1940-luvulla. Tästä juontaa juurensa rodun englanninkielinen nimi Netherland dwarf.

Nykyisille hermeliineille tyypillisiä piirteitä ovat sopusuhtaisen pyöreä runko ja pää sekä lyhyet, pystyt korvat. Rotustandardin mukaan rinta ja selkä ovat leveät, ja selkälinja kaareutuu kevyesti niskasta ristiselkään, sekä jyrkemmin, pöyrein muodoin ristiselästä hännän tyveen. Jalat ovat voimakkaat ja rungonmyötäiset. Pään kuuluu olla pyöreä, otsan leveä ja kuonon lyhyehkö. Korvien tulee olla rakenteeltaan sopusuhtaiset, ja alle 7 cm pitkät. Normaaliturkkisen kanin ihannekarvanpituus on noin 2,5 cm. Hermeliinin ihannepaino on noin 0,8-1,3kg, mutta joukkoon mahtuu myös suurikokoisempiakin yksilöitä.

Hermeliini on jalostuttu alun perin näyttelykäyttöön, mutta se on nykyisin yksi suosituimmista lemmikkikaniroduista. Yksi syy suosioon on rodun monipuolisuus. Hermeliini voi olla lähes minkä värinen tai kuvioinen tahansa, ja suosituimpia värejä ovat Suomessa mm. luonnonharmaa, musta ja valkoinen punasilmäinen. Lisäksi hermeliini voi olla turkinmuunnokseltaan normaalin lisäksi myös rex, fuchs (englanniksi Swiss fox, ruotsiksi Fuchs), satiini (englanniksi ja ruotsiksi Satin) tai angora.